Vetouistelu

ei pelkkää välineurheilua

---

Uistelu on yksi kalastusmuoto heittokalastuksesta. Asia on hyvin yksinkertainen. Tarvitset vain veneen, vavan ja uistimen. Aloittelijalle riittää siis yhden uistimen vetäminen veneen perässä. Tällä menetelmällä saaliit riittävät hyvinkin päivällisruoaksi. Mutta tämä ei riitä kaikille. Kun aloitetaan uistelu syvällä ja pyydetään suurempaa kalaa, tarvitaan uistimia, jotka uivat syvällä. Hardcore-uistelijat sotkevat mukaan painon, joka vie uistimen vieläkin syvemmälle, missä ne järvien todelliset monsterit asuvat.

Mutta siis näin voidaan uistella parilla vavalla venettä kohti, mutta saalis jää vieläkin aika pieneksi verrattuna siihen mitä voisi olla. Kun haluamme enemmän vapoja peliin, voimme käyttää plaanareita. Nämä ovat n.1-1,5L kohoja, jotka ovat veneessä köydellä kiinni ja vetävät itseänsä veneen kyljestä poispäin 20-30m. Tähän plaanarin ja veneen välillä olevaan köyteen voimme kiinnittää tapsilla vavan siiman joka vie uistimen kauemmas veneestä. Tällä tekniikalla saadaan enemmän vapoja pyyntiin samaan aikaan, ja taas meillä saalismäärä kasvaa. Näiden välineiden pystyttämiseksi ei riitä mikä tahansa herneenpalko, vaan moottorivene olisi suotuisa jotta ei tulisi pysähdyksiä, joista taas seuraa soppa kaikkien vapojen keskelle. Isoissa veneissä käytetään vielä näiden lisäksi syvätakilaa, joka vie vieheen todella syvälle. Kalamiehen apuna toimii myös kaikuluotain, jolla voidaan nähdä veden syvyys ja kalojen tarkka sijainti.

Uistelemaan ei kannata lähteä millä tahansa mikkihiiri-yhdistelmällä. Siima kannattaa olla vetouisteluun tarkoitettua, vavan tarpeeksi pitkä ja hyrräkela olisi mukava. Mutta uistelu sujuu hyvin suuremmallakin avokelalla. Suurempaa kalaa kalastettaessa hyrräkela on kuitenkin ehdoton valinta. Kymmenkiloiset lohikalat ovat jo niin voimakkaita, että avokelan jarrut eivät enää pidä, vaan ne palavat kiinni ja kala pääsee karkuun. Siimaa kannattaa varata puolaan tarpeeksi. Sen isomman kalan sattuessa kohdalle ja siiman salaperäisesti kadotessa kelalta rupeaa varmasti mietityttämään että josko sittenkin olisi pitänyt panostaa vähän enemmän siihen siimaan.. Ja kuten jokainen kalamies tietää, ei ole kiva menettää kalaa jos sitä ei edes pääse näkemään.

Räikän oikea viritys on myös hyvin tärkeää. Kelan jarru kannattaa säätää sopivaksi. Yleensä riittää kun siiman saa sormilla vetämällä liikkumaan. Jos räikkä on liian löysällä, ei koukku välttämättä pureudu kalan leukaperiin ja saalis on menetetty. Moni väsytys on myös loppunut siihen kun räikkä on ollut liian kireällä ja kala on vienyt siiman mennessään. Mutta siis ei muuta kuin jollan perään virveli ja saman tien järvelle uistelemaan.

- Mikko -