Tenojoki - Part deux

1-8.7.2002

---

Heinäkuun ensimmäinen kesäaamu alkoi vähitellen sarastaa, kun kauan odotettu Jordos-member Velun jo toinen matka Tenojoelle oli alkamassa. Kello 14 oli tarkoitus lähteä matkaan, ja minulla oli kovia vaikeuksia saada itseäni ylös niin varhaisin. Matkamme oli tuleva taittua kaupunkimme metsänhoitajan ja vanhan perhetuttumme Timo Tuomolan melko uudella Volvolla. Mukavasti toisin sanoen. Olimme valmiit isäni kanssa jo sopivasti ennen kello kahta. Mutta Timoapa ei kuulunut. "Kohta tulen juu." sanoi hän kun soitimme. Viimein hän saapui kello 4, kaksi tuntia myöhässä. Pääsimme kuitenkin lähtemään ja se oli ainoa asia mikä merkitsi.

Tutun &#%vetin pitkän matkan ajettuamme saavuimme samaan tuttuun Kaavan rantaamme. Tällä kertaa emme nukkuneet siinä samassa vierasmökissä missä viime vuonna, vaan majoituimme juuri remontoituun pieneen kaksikerroksiseen omakotitaloon, jossa kanssakalastajamme, vanhat konkarit, nukkuivat viime, ja 40:ä edellisenäkin vuonna.

Kalaan lähdettiin samantien eli kello jotainihansama yöllä. Olin isäni kanssa veneellä liikkeellä. Olimme saaneet mökkisaarestamme setäni Toosi Hyvän perämoottorin, "öljykannun", jolla yritimme päästä ensin jokea ylös, ja sitten soudella sieltä alas. Uskomaton nuhapumppu, ihme ettei se ruostunut puhki koskettuaan veteen. Tommosta kakkaa.

Nyt alkoi Teno näyttää taikaansa. Ensimmäinen yö: ei mitään. Toinen yö: ei vieläkään mitään. Kolmas: vielä vähemmän. Aloin kasvattaa elintä otsaani ketutuksen ollessa niin &!%&#%&!#%& suuri. Kiva istua veneessä 6h päivässä tekemässä yhtään mitään. No, välillä sai ehkä poimia uistinta pohjasta sen jäätyä kiinni pohjassa möllöttävään 8km pituiseen oksaan. Ai että olikin kivaa.

Hauskimmat hetket matkalla. Erityisen mukavaa oli nukkua päiväunia. Mutta koska kukaan ei tahdo oletettavasti kuulla siitä, on toisella sijalla lemmikkimyyräni. Talon ulkoportaiden alla asui sokea, kuuro ja hajuaistiton myyrä. Joko se oli täysin aistillisesti rampa, tai sitten se oli tyhmin ikinä tapaamani eläin. Siinä oli myyrän ympärillä 5 isoa miestä ihmettelemässä tätä pönttöä, mutta tämä pönttö vaan jatkoi ruohon tonkimista. Se ei säikkynyt vaikka kyykistyin sen viereen puolen metrin päähän. Otin tilaisuudesta vaarin ja rupesin kuvaamaan tätä ääliöeläintä. Se antoi minun mennä 10cm päähän siitä ottamaan makrokuvia (lähikuvia) ilman, että elukka oli moksiskaan. Aika heikko aivo, tai sitten vain aisti-inva.

Hienoin kokemus matkalla oli kun päätin kiivetä viereisen vaaran laelle tylsistyksissäni. Koska olin istunut päivän autossa ja 3 veneessä, päätin juosta vaaran laelle niin kovaa kuin pääsin. Koska Jordoksen jäsenet eivät ole mitään nysviä, en kulkenu polkua pitkin vaan poikkesin siltä niin pian kuin se oli vaan "järkevää". Siinä oli asennetta juosta kuin pieni eläin keskellä koivikkoa kuin makkaramainoksessa ikään. Päästyäni puurajan yläpuolelle hidastin kävelyvauhtiin. Näkymät olivat sellaisia, että teki mieli kakata housuun ihan vain huvikseen. Taivas oli sininen ja tyhjä pilvistä, vaarat poukkoilivat horisontissa ja Tenojoki kiemurteli alhaalla. Rupesin tietenkin ottamaan panoramakuvia maisemista.

Jatkoin matkaani kohti huippua. Löysin maasta poronsarven kappaleen ja oletettavasti jonkin sortin lumpion. Etelän miehenä otin ne ilosta hihkuen talteen. Otettuani vielä pari kuvaa huipulta, lähdin palaamaan takaisin mökille. Palasin vielä seuraavana päivänä isäni kanssa vaaralle. Kuljimme kauemmas vuoristoon. Matkan varrella löysin kassillisen poronluita jotka keräsin tietenkin talteen. Kohtasimme vielä hullun tunturikihupesueen ja löysimme elottoman tunturijärven.

Viimeinen kalastuspäivä. EI VOI OLLA TOTTA! Onko tässä touhussa jokin järki?? Nyt hermoni paloivat lopullisesti, ei mitäään!! eih! Päivä jäi lyhyeksi ja palasimmeparin tunnin kuluttua mökille. No olihan se mukava maksaa 35 euroa per pää päivältä veneessä istumisesta. JOS TYKKÄÄ!!

Katsellessani naapurin poronkallosta var--köh, lainattuja hampaita sain idean Vuoden Tuliaiseen©. Palasin jälleen vaaran laelle, tällä kertaa muovipussilla varustautuneena. Nähtyäni edellisenä kertoina maan olevan täynnä poron kakkia, päätin kerätä sitä pussillisen Jordoksen jäsenille. Annoin myös osan keräämistäni luista heille. Olisi täytynyt olla kamera mukana ojentaessani tuliaistani heille; naamat venähtivät kuin pituushyppääjällä pakarat antaessani heille tämän "poron rakennus setin". Selitin, että poronpaska täytyy levittää ukkosilmalla maahan ympyrän muotoon ja asetella luut oikeaan jäjestykseen siihen päälle. Paikallisen taikurin sanottua oikeat taikasanat salama iskee paskaläjään, ja savusta nousee ihka elävä Lapin pelätty jäkälänmetsästäjä, poro.

Paluumatka alkoi. Tuomolan Timon lähdettyä jo aikaisemmin viikolla oli kotimatkastaa tuleva aika jännä. Matka taitettiin kolmistaan Volkswagen Transporterilla. Voi jippii. Auto oli Hakalan Joukon, vanhan Suomen riistapäällikön siskon miehen auto. Jouko oli tietenkin mukana matkassa välilevyvaivoineen, mikä merkitsi lämmityksen täysillä posottamista koko matkan ajan 25 asteen helteessä. Auton sisämittari näytti parhaimmillaan Tornion tienoilla 36 astetta. Siinä oli sitten hauska ajella siirtosaunalla kolmistaan läpi Suomen. Saavuimme joskus yöllä Joukon siskon luo jonnekin Keski-Suomeen. Siellä vaihdoimme autoa Hakalan omaan VW Passatiin vuodelta '9x jossa oli Porschen rallimallin V6-moottori, sillä oli sitten mukava taittaa matka loppuun.

Vaarasta löytyneestä sarven kappaleesta on tehty virallinen Jordos pullonavaaja, ja nivelestä on tullut minun virallinen onnenamuletti. Kummatkin on tietenkin koristeltu Jordoksen logolla, yhdistetyillä J ja F kirjaimilla.

- Velu -