Matka Utsjoelle Tenon ääreen kesti 15 tuntia. Sää
oli heti tuloiltanamme suotuisa; vettä tulee kuin Esterin rektaalista.
No, ei se mitään, saavuimme kello kuusi, ja kalaan lähdin
jo kello seitsemän. Ei siinä ehditty kuin noin kaksi tuntia
soudella kun jo räikkä alkoi soida, veto ei ollut mitenkään
vahva soutajani Tapani Tapiolan seitsentonniselle Ambassadeurille,
mutta kyllä se kala sitä siimaa aika reippaasti veti. Joen
virtaus oli kova, ja kala teki yleisen jokikaloille olennaisen virheen.
Se lähti ylävirtaan. Nyt sen täytyi vetää
sekä venettä, että siimaa. Se väsyi nopeasti,
eikä tämän nostamisessa ollut kovinkaan suurta urheilumieltä.
Kala oli lohi, ja painoa löytyi 2 kg.
Seuraavana päivänä ehti myös kulua
ne mystiset kaksi tuntia kun jo räikkä rämisi. Tällä
kertaa oma. Nyt vetoa olikin jo paljon enemmän. Kelauksesta ei
ollut paljon hyötyä kun kala menee ihan minne tahtoi. Ajankulua
ei väsytyksessä pystynyt hahmottamaan. Ehkä siinä
meni 2, ehkä 4 tai ehkäpä 6 minuuttia kun kala oli
saatu veneen viereen. Silloin tuli kylmiä väreitä.
Kalahan oli yli metrin pituinen! Ikinä en ollut nähnyt niin
isoa luonnonkalaa villinä ja livenä. No, kala huomasi myös
minut ja innostui vielä lisää. Trollerini taipui 180
astetta vedenpinnan alapuolelle vaikka kahva oli minulla pystysuoran
käsissä. Lohi lähti kiitämään veneen
ali niin kovaa vauhtia, että olisi meidän mökkibusterikin
jäänyt viivalle. Onneksi Tapani oli kokenut soutaja ja osasi
kääntää veneen pois tieltä. Taas kala lähti
painamaan. Ylävirtaan. Nyt alkoi Tapanillakin jo kädet hiota,
ja kun kala saatiin taas tarpeeksi lähelle venettä hän
iski sitä nostokoukulla kyljestä läpi ja repi sen veneeseen.
Hyvä ettei vene kaatunut. Sehän oli 11 kg! Aivan mieletön
naaraspökäle!
Loppuviikko oli hiljainen, enkä itse saanut mitään muuta kuin smoltteja
eli 5-15 cm poikasia. Kalastusporukkamme (Ei Jordos), joka oli käynyt
täällä jo noin 40 vuotta jäi kakkoseksi minun ja Tapanin saaliille.
Kuuden hengen porukka sai "vain" 10kg, 8kg, 5½kg ja 4kg lohia. Oli kyllä niissäkin
syömistä.