Pilkkiminen
kuinka saada muutakin kuin kylmät sormet
Pilkkiminen tarkoittaa kalastusta pienellä vavan ja kelan yhdistelmällä eli pilkkivavalla. Pilkintä ei
katso vuodenaikaa, mutta jos pilkit talvella niin tarvitset apunasi kairaa, jolla kairataan jäähän reikä.
Kairan täytyy olla todella terävä, sillä tylsällä kairalla poraamisesta ei tule hevon hel*****ä. Kaira
kannattaa jättää poraamisen jälkeen jäähän pystyyn, koska koirat ja pikkulapset saattavat repiä itsensä
kairan teriin. Siima on pilkinnässä hyvin ohutta, yleensä 0,06-0,10mm läpimitaltaan. Syötteinä voidaan
käyttää joko elävää kärpäsentoukkaa tai surviaista pystypilkin ja mormuskan kanssa, tai sitten vaakapilkkiä.
Pystypilkki tarkoittaa että pilkki on pystyssä ja vaaka että se on vaaka-asennossa. Mormuska on pieni
suunnilleen gramman painava koukulla varustettu lyijypaino, jota löytyy lukuisissa eri väreissä.
Vaakapilkki on yleensä kalan näköinen
muutaman gramman painoinen ja sen molemmissa päissä on koukut.
Vapaa nyittäessä, vaakapilkki heilahtelee sivuille nenä
edellä ja palaa aina keskipisteeseen. Pystypilkki on pieni 3-6
sentin pituinen metallilätkä, jossa käytetään
lisähoukuttimena matoa tai värikoukkua. Värikoukku on
kolmihaarainen tai yksihaarainen ja koukun päälle on muotoiltu
liimapisara, joka voi olla minkä värinen tahansa. Väriyhdistelmät
ovat hyvin yleisiä ja mielestäni myös tehokkaimpia. Värikoukkuja
käytetään normaalisti pystypilkin kanssa lisä-ärsykkeenä,
mutta niitä esiintyy myös tasurien (tasapilkkien) keskuudessa.
Ääritapauksissa voi vielä värikoukkuun laittaa kärpäsen-
tai surviaisentoukan. Mormuska voi olla joko yksin tai letkassa. Mormuskaa
nyitään tihein ja pienin nykäyksin nostaen samalla vapaa
hiljalleen ylös noin pään tasolle. Sitten letka lasketaan
takaisin ja aloitetaan alusta. Letkalla pilkittäessä voi kalaa
nousta useampikin yksilö yhdellä kertaa. Morrin koko kannattaa
valita pilkittävästä kalasta riippuen. Isoille iso ja
pienille pienempi.
Kun aloitat pilkkimisen niin poraa jäähän kairalla reikä ja nosta tiellä oleva sohjo pois sohjokauhalla.
Selkä kannattaa kääntää pilkkiessä tuuleen päin ja kaira asettaa selän taakse, ettei siima nostettaessa
sotkeudu kairaan tuulen ansiosta. Laske pilkki pohjaan asti ja nosta se noin 20-50 senttiä pohjan yläpuolelle,
riippuen tietysti veden syvyydestä. Kalaa voi tulla myös aivan pohjan tuntumasta. Nyi rauhallisilla liikkeillä
vapaa ylös ja anna pilkin taas laskeutua pohjaan. Pidä jokaisen nykäisyn välillä noin 5-10 sekunnin tauko.
Kun kala sitten joskus iskee, niin tee nopea vastaisku, muttei liian voimakasta, ettei kalan leuka jää koukkuun.
Nostaessasi kalaa, heitä kela jäälle ja nosta siimaa jään päälle, eikä kelaamalla siimaa sisään, koska tällöin
et voi säilyttää samaa pilkkimissyvyyttä jossa kalaparvi sijaitsee. Parinkymmenen sentin muutos pilkintäsyvyydessä
voi vaikuttaa kalan tuloon huomattavasti. Kalan ollessa irti, laske vain pilkki takaisin avantoon (siis ei
vapaa) ja se jää pyytämään taas samaan syvyyteen. Jos kalaa ei näy eikä kuulu, voit kokeilla vaihtaa
pilkintäsyvyyttä kelaamalla muutaman kymmensenttisen ylöspäin, sillä kalat oleilevat veden eri kerroksissa.
Jos tämäkään ei auta, niin kannattaa vaihtaa paikkaa, mutta ei turhan kauas, vaan noin 5-10 metrin päähän
edellisestä reiästä. Lähiseutu kannattaa porata täyteen reikiä jos kalaa ei tule. Samalla reiällä on turha
kyykkiä muutamaa minuuttia kauempaa jos kala ei ole syönnillä.
Pilkittäessä kannattaa hakeutua selkävesien karikoiden tuntumaan (näin myös kesällä). Kalat oleilevat karikon
ympärillä olevissa syvänteissä ja niiden reunamilla. Järven pohjista kohoavat kummut eli pakat ovat myös hyviä
ottipaikkoja. Hyvästä paikasta voi kalaa nousta yli omien tarpeiden ja kala on yleensä isoa. Hyviä paikkoja ovat
myös salmien suut. Talvella järven jäällä olevat lumettomat paikat voivat tuottaa runsaitakin saaliita, sillä
ahvenparvet ja muut kalat kerääntyvät yleensä sellaisten paikkojen alle josta valoa pääsee eniten jään alle.
- Jaakko -
