Katiskakalastus
vinkkejä tehokkaaseen katiskapyyntiin
Luultavasti jokainen suomalainen vähänkin kalastuksen kanssa
tekemisissä ollut tietää mikä on katiska, joten
en rupea sitä tässä kuvailemaan taikka piirtämään.
Katiskoja on monenlaisia ja yleisin niistä on yksinieluinen kanaverkosta
kyhätty perusmalli, jota myydään lähes jokaisessa
rautakaupassa ja kyläkaupassa. Tällainen on aivan riittävän
hyvä ns. sunnuntaikalastajille sen toimivuuden ja pyytävyyden
vuoksi. Perusmallilla saa yleensä vain keskikokoista saalista ja
vähän kalaa kerralla. Tällaista katiskaa on kuitenkin
vaikeaa käyttää esimerkiksi ahventen, särkien ja
muiden pikkukalojen sumppuna tai niiden pyydystämiseen, sillä
kalat mahtuvat kanaverkon rei'istä ulos vapauteen. Tämä
katiskamalli pettääkin kalastajan tyhjyydellään
paljon useammin kuin pro-mallit, joista kerron myöhemmin.
Peruskatiska on huoleton ja kestävä eikä siitä juurikaan tarvitse pitää huolta, kunhan sitä ei jätä pitkiksi
ajoiksi järveen ruostumaan tai sukeltajalintuja ja matalan veden rantapusikossa eläviä piisameita pyytämään
(kröhömm...). Katiska kannattaa pitkän poissaolon ajaksi tuoda maihin johonkin sellaiseen paikkaan mihin
eivät linnut pääse, koska linnut tuppaavat aina menemään katiskan sisälle ja ovat järjeltään niin pässejä,
etteivät selviä sieltä omin avuin ulos. Niiden kohtaloksi koituu kylmyys ja nälkäkuolema, joten nielu ja
luukku kannattaa sulkea säilytyksen ajaksi. Ajan myötä muodottomaksi muuttuva katiska pyydystää vielä vallan
mainiosti.
Haukea, särkeä tai lahnaa saaliikseen mielivä sijoittaa
katiskan ruohikkoiseen ja matalaan lahteen alkukesästä. Hauen
koko on noin kilosta kahteen kiloon ja suurin Jordoksen katiskasta saatu
hauki painoi noin 4kg. Lahnan koko on noin puolesta kilosta kiloon.
Kannattaa myös kokeilla katiskalla syvästä vedestä
karikkojen tuntumasta, sillä sieltä nousevat yleensä
suuret ahvenet eli noin 500-grammaiset, ahventen joukossa saattaa esiintyä
muutama muunkin kalalajin edustaja, kuten kiiski, mutta yleensä
katiskassa on vain ahvenia. Mateet viihtyvät myös näissä
syvissä ja viileissä vesissä, mutta niitä saa vasta
kevättalvella, vaikka Jordoksen pyydyksiin on kesällä
muutama eksynytkin.
Talvikatiskakalastus on erittäin mielenkiintoista hommaa, ja aina niin perr...rusteellisen vitt*maista! Kun
jäätä on noin puolesta metristä vähän vajaaseen metriin, niin on jääsahaa apuna käyttäen jään sahaaminen
todella hermoja ja voimia vievää puuhaa ( höpö-höpö, tosimies hoitaa homman vaikka yhdellä kädellä. Eikä tunnu
missään -Velu ). Useamman miehen voimilla homma saadaan jotenkin valmiiksi noin parissa tunnissa peräsuolen
ollessa ulkona noin kymmenen senttiä. Ensiksi tehdään katiskan kokoinen neliö jäähän poraamalla kairalla
jokaiseen kulmaan reikä. Sitten reiät yhdistetään neliön muotoon sahaamalla jääsahalla. Sen jälkeen irronnut
pala nostetaan poraamalla reikä palan keskelle ja pujottamalla narunpäässä oleva halko reiästä jään alle. Kun
jääpalaa aletaan nostaa narusta, niin halko kanittaa vastaan ja pala nousee suhteellisen helposti. Ennen
katiskan laskua kannattaa sen sisälle laittaa muutama leivänkannikka särkiä houkuttelemaan, särjet taas
houkuttelevat paikalle mateet ja muut petokalat.
Jordos on käyttänyt sekä perusmallia, jolla ne isot on
saatu, että myös Weke-katiskaa joka on valmistettu tiheämmästä
verkosta ja on kestävämpi ja väriltään vihreä.
Wekellä saa helposti kalakukko-kokoiset ahvenet koottua ja pienimmät
kalat ovat noin viiden sentin mittaisia, jotka Jordos palauttaa veteen
kasvamaan, tottakai. Weken kokeminen on aina yhtä jännittävää,
sillä tämä malli pettää omistajansa hyvin harvoin.
Joskus katiska on niin täynnä, että sen nostamiseen tarvitaan
kaksi kalastajaa (tämäkin homma hoituu yhdellä kädellä
-Velu). Haukia emme ole kuitenkaan tällä katiskamallilla vielä
saaneet, mutta mateita sitäkin enemmän. Weke kelpaa myös
erinomaisesti sumpuksi ravuille, johon sitä on meillä pääsääntöisesti
käytetty tietenkin itse katiskakalastuksen jälkeen. Jordos
suosittelee Weke katiskaa!
- Jaakko -
