Jigikalastus

Silloin ku se uistin pitäisi oikeasti saada sinne pohjaan

---

Jigaamisella tarkoitetaan painotetun koukun uittamista vedessä pohjaa myöten, välivedessä tai pinnalla eli kaikki tyylit toimivat. Painotetussa koukussa on kiinni muovinen mato, kala tai jotain muuta hyönteistä matkittu kuminen hässäkkä. Yleensä nämä syötit ovat värjätty ärhäkän värisiksi, jotta kalan huomio kiinnittyisi näihin ja saisi ärsytyksen mahdollisimman suureksi, jolloin tuloksena on aggressiivinen hyökkäys jigiin. Jigaukseen tarvitset jäykän vavan, erityisesti kärjen tulee olla jämäkkä. Tämä auttaa tuntemaan kuinka jigi makaa vedessä ja voit siten nykiä jigiä jättämättä sitä pohjaan kiinni. Myös siimasta voi havaita merkkejä onko jigi jo pohjassa. Kelana toimii mikä tahansa muppetti, jossa on vain tarpeeksi vahvaa ja tuoretta siimaa. Siimana voi käyttää aivan hyvin monofiilia, mutta punottu siima on parempaa, koska se ei jousta läheskään niin paljoa kuin monofiili, jolloin jää parempi tuntuma jigiin. Heitetään jigi veteen normaalisti ja annetaan sen upota hetken aikaa. Havaittuasi, että jigi makaa mukavasti pohjassa alat nykiä vapaa siten, että jigi alkaa hyppiä veden pohjassa. Sarjoja voi itse toistaa: nopeita tai hitaita sarjoja, mikä tuntuu itsestä parhaimmalta. Tärkeintä on kuitenkin pitää nykiminen säännöllisen epäsäännöllisenä. Kalan iskettyä kiinni annetaan jämäkkä vastaisku koukun istuttamiseksi kalan leukaperiin ja kohta haavissa köllii iloinen (tuskin se niin iloinen on -toim.huom) emäkuha.

Missä sitten kannattaa jigata ja mitä kaloja jigeillä yleensä saa? Ei tietenkään kannata mennä ensimmäiseen kuralahteen kaislikon keskelle heittämään sitä upouutta siimaa ja jigiä, jonka jälkeen uusi puolattu siima menee tuhannen rullalle ja jigi katselee maisemia 20 metrin korkeudessa petäjässä. Vaan suunnataan veneen kokka kohti ulapan kareja, joissa Ne Isot odottelevat ottajaansa kivikkoisissa ja kolkoissa pohjissa. Suurien karien kivien kolot ovat mitä parhaimpia paikkoja suurille ahvenille ja valtaville sahahampaisille kuhille.

Keliolosuhteista sen verran, että loppukesästä kuha syö ahkerammin ja loppusyksystä on parempi mahdollisuus saada suuria haukia lihottamassa itseään talven varalle kyseisistä paikoista.

- Mikko -