Heittokalastus
haspeli- ja hyrräkalastuksen alkeet
Heittokalastusta opetteleville välineiksi
suositellaan ihan tavallista huoltoasemalta saatavaa settiä, johon
kuuluu avokela ja jonkin sortin muppettivapa (siis halpisvapa). Mieluiten
normaalin pituinen, koska sellaisella on helpompi harjoitella ja saa
tuntuman oikean kokoiseen vapaan. Liitä avokela vapaan. Avokela
on AINA vavassa niin, että kelatessasi kela on vavan ALApuolella
(ei kuten ruotsalaiset kalastavat). Omistaessasi umpikelan, kela on
vavan YLÄpuolella. Heitettäessä haspelilla eli avokelalla
otetaan vapa oikeaan (tai vasempaan) käteen niin, että kelan
ja vavan liitoskohta eli kelan varsi on joko keskisormen ja nimettömän
välissä, tai keskisormen ja etusormen välissä. Ennen
heittoa jätä vavan kärjen ja uistimen väliin noin
kymmenen senttiä vapaata siimaa. ÄLÄ vedä siimaa
ja samalla peruketta tai lukkoa viimeisen vaparenkaan läpi, koska
tämä saattaa vaurioittaa vaparengasta, joka johtaa sen naarmuuntuniseen
ja loppujen lopuksi sinun siimasi kohtaloksi! ÄLÄ myöskään
jätä tyhjää siimaa LIIKAA, sillä heittäessäsi
yläkautta voi järkyttävän kokoinen haukipalikka
tai pieni tirriäinen jäädä takaraivoosi kiinni ja
sehän EI ole kivaa, nimimerkillä kokemusta on! Tämä
altistaa myös kalakaverisi ruumiinosat vaaraan. Ota kelasta lähtevä
siima etusormen päähän ja käännä samalla
vasemmalla kädellä puolan yläpuolella oleva sanka taakse.
Tämän jälkeen pidä siima yhä sormenpäässä
ja ota vasemmalla kädellä tukeva ote vavan takaosan varresta.
Vedä vapa taakse. Heittäessäsi katso aina taaksesi, ettei
naapurin silmä tai korva jää koukkuun. Heitä vapaa
eteenpäin päästäen samalla siima etusormen päästä
irti. Voit heittää uistimesi myös sivukautta samaa tekniikkaa
käyttäen.
Umpikelalla heittäminen
eroaa haspelista siten, että kelan mekanismi on täysin koteloitu.
Tämä on aloittelijoille paras kelavaihtoehto, koska heittäjä
ei saa siimaa sotkuun yhtä helposti kuin haspelilla tai hyrräkelalla
heitettäessä. Umpikeloille, kuten kaikille kelatyypeille on
oma vapatyyppinsä. Umpikelan vavassa on sen vatsapuolella eräänlainen
koukku, jonka taakse etusormi laitetaan. Samanlainen löytyy myös
hyrrävavasta, mutta umpikeloille tarkoitettu vapa on yleensä
lyhyempi molemmista päistään. Siinä ei siis ole
kalan väsyttämista helpottavaa jatketta heittäjän
päässä ja ne ovat yleensäkin lyhyempiä kuin
muut vavat. Heiton alkuvaiheessa painetaan kelan alapäässä
sijaitseva nappi pohjaan. Vapa viedään samalla tavalla taakse
kuin haspelillakin heitettäessä. Siima vapautetaan irroittamalla
ote napista (ei vavasta) silloin kun vapa on noin 45 asteen kulmassa
eteenpäin. Umpikeloilla käytettäessä ei uistimen
lentomatka ole yhtä pitkä kuin haspelilla tai hyrrällä
heitettäessä.
Hyrrää pidetään kuninkaiden (ja/eli Jordoksen jäsenten)
kelana sen tehokkaan jarrunsa ansiosta. Se on myös vaikein kela
käyttää. Vavat ovat melko pitkiä ja niissä
on heittäjän päässä pitkä pehmustettu
"jatkovarsi". Kun Se Suuri nappaa kiinni kannattaa tämä torpata
nivusiin kiinni ja nostaa vavan kärki suoraan ylös. Tällöin
vapa osallistuu lyhyempiä kaimojaan tehokkaammin kalan väsytykseen.
Kelan herkkyys kannattaa säätää ennen heittoa uistinkohtaisesti.
Säätö tapahtuu veden äärellä. Uistin laitetaan
normaalisti siiman päähän, ja kelan puola vapautetaan.
Kun puolan pyörimistä hidastavat jarrut (ei väsytykseen
tarkoitetut) ovat tarpeeksi tiukalla putoaa uistin normaalisti alas,
mutta veteen osuessaan kelan puola pysähtyy (kelluvat uistimet)
tai hidastuu (uppoavat uistimet). Jos säädöt ovat pielessä
on soppa varma (soppa=solmu, kalamiehen painajainen, kalasopan julma
velipuoli). Hyrräkelan laukaisin on umpikelan tapaan peukalolla,
mutta sitä painetaankin peukalon ensimmäisellä nivelellä.
Peukalon kärki on varattu siimapuolan painamiseen. Tällöin
siiman liikkuminen on täysin kalastajan hallittavissa. Heiton pituuteen
voidaan vaikuttaa pelkästään puolaa painamalla. Jos heiton
tahdotaan lentävän pidemmälle, löysätään
painoa, ja jos hitaammin tai jopa pysähtyvän painetaan puolaa
kovemmin. Kun vapa viedään heiton alussa perinteisesti taakse,
pidetään paukalo tiukasti puolan päällä ettei
siima pääse löystymään ja uistin putoamaan.
Heiton loppuvaiheessa kun vapa on viety eteen, ei peukaloa irrotetakkaan
puolasta, vaan painoa vain löysätään. Tämän
tarkoituksena on estää puolan liiallinen pyöriminen ja
sopan syntyminen. Jos heitto on tähän asti onnistunut ja uistin
lentää kauniisti, on vielä yksi mahdollisuus ryssiä
kaikki. Uistimen osuessa veteen on peukalon paino taas palautettava.
Vaikka uistin olisikin jo pysähtynyt pyörittää siiman
oma massa kelan puolaa ja taas meillä on yksi sopan mahdollisuus.
Kun uistimesi on plumpsahtanut noin sadan metrin päähän
(näinhän tapahtuu vain Jordoksen jäsenillä paitsi
Velulla jolla uistin lentää ylöspäin sen sata metriä
ja eteenpäin noin viisi metriä) (siis ai että mä
tikahdun! -Velu-) aloita kelaaminen pyörittämällä
kelassa olevasta kammesta joko vasemmalta tai oikealta puolelta riippuen
oletko vasen- vai oikeakätinen. Kelaamisessa olennaista on kelausnopeus
ja sen vaihtelu. Uistinta ei kannata kelata aivan järjettömällä
kiireellä, sillä esimerkiksi saaliskaloista hauki on oikea
kyttääjä ja piileksijä ja se odottaa saaliin lipuvan
suoraan suunsa ohitse, jolloin se nappaa jos kiinnostaa. Hauki ei todellakaan
lähde uistimen perään jos se vilistää ohi kuin
mikäkin.
Kelausta välillä
lopettaen ja nykien saadaan uistimeen eloa. Näin päästään
esim. uppoavilla uistimilla lähemmäksi pohjaa. Kalan sattuessa
on hyvä säätää kelan jarru, eli meilläpäin
räikkä tarpeeksi löysälle, jotta kala pääsee
siimaa vapaasti vetämään. Tämä ns. räikkä
sijaitsee avokelassa joko sen alaosassa (fighting drag) tai sen yläosassa
eli puolan päällä. Yleensä kannattaa isomman saaliin
sattuessa antaa kalan päättää mitä tehdään,
varsinkin jos tietää että siima ei ole sieltä kestävimmästä
päästä. Kalaa kelataan hiljalleen ja varovasti kohti
venettä. Kala rimpuilee ja vetää siimaa ja näin
lopulta se väsyy. Tämä on niin sanottua kalan väsyttämistä.
Kun kala on siinä kunnossa että se makaa vedessä kyljellään,
otetaan haavi esiin. ÄLÄ koskaan laita haavia veteen väsytyksen
aikana sillä se yleensä säikäyttää kalan
juuri ratkaisevalla hetkellä. Varsinkin jalokalat, kuten taimenet
ovat erittäin arkoja haavin ja muun häiriön suhteen.
Kala koukataan rauhallisella liikkeellä perä edellä haaviin.
Kun päätät
lopettaa kalastamisen, aseta uistin vavassa olevaan sille tarkoitettuun
koukkun tai muussa tapauksessa vaparenkaan tukiosaan eikä itse
vaparenkaaseen, sillä tämä vaurioittaa vaparenkaitasi
ja vaikuttaa sitä kautta siimasi kuntoon. Näin olet saanut
ensimmäisen kalastuskokemuksesi toivottavasti kunnialla loppuun
ilman henkilövahinkoja ja voit valmistautua seuraavaan koitokseesi.
- Jaakko und
Velu -
