Jordos Lapissa

14-22.7.2001

---

Matka järvelle kesti yhteensä 16h. Yövyimme Oulussa Radisson SAS- hotellissa koska matka oli pitkä. Aamulla 15.7 söimme ruhtinaallisen aamiaisen ja aloimme ajamaan kohti Ivaloa jossa Ivalon Lentopalvelun Reino odotti meitä klo 16. Perille päästyämme Lasselle iski lentopelko nähdessään Cessna-vesitason kelluvan Ivalojoessa. Meitä oli seurueessa kuusi jäsentä ja lentokoneeseen mahtui vain 3, joten jouduimme tekemään kaksi reissua (á 500mk suunta). Ivalosta järvelle oli matkaa 50km ja se taittui 15 minuutissa.

Perillä katsoimme paikan ja purimme tavarat ja eikun kalaan. Jutut pitivät paikkansa, heti ensimmäisillä heitoilla saimme 2 siikaa, 5 harjusta ja 10 ahventa (kalassa noin 10 min). Olimme aivan taivaissa. Päätimme mennä mökille ja laittaa kahluuhousut jalkaan ja painaa veneellä Harrijoen suistolle. Voi juma, kaikki ahvenet ja harjukset olivat yli 200 g, pienempiä ei varmaan ollutkaan. Päivän saldo 15 harjusta ja 200 ahventa.

2. päivään heräsimme päättäväisinä ja kalastusintoa täynnä. VOI PERR..., ulkona sato vettä ku Esterin rektumista, ja eiku koretexiä päälle ja kahluuta jalkaan ja kalaan. Lähdimme kiertämään rantoja ja menimme harrijoelle katsomaan että onko joki nimensä veroinen. Olihan se, heti räikkä ujelsi ja puolikilosta harria nousi. Meillä oli oppaana paikallinen lapinukko Martti Aikio joka on asunut pienestä pitäen järvellä ja sillä oli todella mukava koira nimeltään Sani, joka oli suomenpystykorva. Niin Sani lähti tietenkin kalareissulle mukaan ja jahtasi urpiasia ja rantasipejä. Palasimme kotiin niin totaalisen märkinä ja jäässä että Stna. Komea saalishan meillä oli mukana 5 kiloa ahventa ja 9 iiiisoa harria.

3. päivänä lähdimme toiveikkaina vetämään uistinta ja 4 minuuttia kerkesimme uistella niin johan pomppas. Jaakolla oli kiinni taimen joka hyppi 50m päässä raivokkaasti ilmaan. Jaakko sai kelattua kalan veneen viereen ja sitten kiristi räikkää kohtalokkain seurauksin. :NAPS: siima paukku kun Mikon ryppynaru illalla. Noh, sinne meni noin 5 kilonen järväri ja Rapalan Shad Rap.

4. päivänä menimme ns. "kymppilahdelle" kalastelemaan ja Jaakolla oli ultralitessä kiinni kauhea peto. 10 minuutin väsyttelyn tuloksena oli 4.5 kg hauki. jatkoimme syvemmälle kymppilahdelle ja minulla oli kiinni aikas iso ahven, mutta perskeles, katsoin kauemmas ja sieltä lahden perältä rupeaa lähestymään aalto keskellä tyyntä päivää?? tulee suoraan kohti minun ahventa joka on vielä koukussa, aaargh se oli aivan uskomattoman iso hauki ja se nappas kiinni mun täkyahveneen ja siima menee samantien poikki. Päätin ottaa Abu-lipan ja laittaa 15cm teräsperukkeen siihen. Heitin uudestaan. Taas se sama aalto tuli ja nappasi kiinni lipasta. Armotonta väsytystä ul:llä. Siiman piti kestää 4.250 kg, mutta kala oli varmasti isompi kuin neljä kiloa. 15min väsytyksen jälkeen saimme raahattua sen pedon rantaan. Lopullisten punnitusten jälkeen kalan painoksi saatiin 5.5kg.

5. päivä alkoi samoissa merkeissä kuin edelliset. Vettä satoi ja pilvet olivat alhaalla. Jälleen toiveikkaina lähdimme uistelemaan järvelle. kolmisen varttia kerkesimme uistimia liottaa nii jo oli vapa mutkalla. Tällä kertaa minä (Pekka) sain kokea järven taimenen voimaa. Aloitin kelaamisen ja kappas vaan arvata saattaa, että Jaakko kikkaili paniikissaoman uistimensa minun siimaani kiinni. Siinä oli nakkipata lähellä. 5min selvitettyämme sain taas kelata siimaa sisään. Olin aivan varma että kala oli karannut. Ei. Siellä se hopeakylki hypähteli ja kirmaili. Otin opikseni Jaakon räikkä-kikkailut enkä kiristänyt liikaa. 20 minuutin väsytyksen jälkeen saimme kalan venhoon. Painoksi kertyin huimat 2.5kg.

6. päivä oli jälleen pilvinen, mutta ei satanut juuri lainkaan. Oli aika lähteä uistamaan ja käymään Akuniemessä. Matkalla minulla tärppäsi pieni taimen. Päästimme sen, koska se oli alamittainen. Akuniemessä meille yllätti nälkä. Päätimme pyydystää harjukset ja paistaa ne nuotiolla. Ongelmana oli, että mukanamme oli vetovermeet ja ei ollut oikein lippoja matkassa. Kuitenkin taskussani oli aivan uusi mepps-lippa. Sillä saimme kootuksi 4 komeaa harjusta. Nuotin sytytyksessä oli hieman ongelmia. Rankan sadekauden jälkeen olivat kaikki tuohet ja heinät aivan märkiä ja tervastakaan ei ollut lähellä. Saimme nuotion syttymään ärräpäiden tahdittamana. Kotiin paluu oli kylmä ja märkä. Vettä tuli aivan tajuttomasti. Onneksi kotijoukot olivat laittaneet saunan päälle.

7. päivä oli aamulla myrskyisä. Aikomuksenamme oli mennä valloittamaan lähitunturi, mutta näytti pahalta. Iltapäivällä pääsimme kuitenkin matkaan. oli 1.15 venematka. Tunturin juurella kaikki muut paitsi minä ja Jaakko lähtivät kiipeämään. Jaakon kanssa laitoimme nuotion ja narrasimme pari harjusta hiillokselle. Pakkaaminen ja paluu kotiin tuntui ankealta. Reino haki meidät seuraavana aamuna (päivä 8.) klo. 11 maissa.

- Pekka -